Yksi lukion ehkä ikimuistoisimmista päivistä ovat wanhojen tanssit. Silloin harmaa koulun arki muuttuu loisteliaaksi ja arvokkaaksi pukujuhlaksi. Tansseissa juhlitaan sitä, että lukion abiturientit ovat siirtyneet lukulomalle, jolloin toisen vuoden oppilaista tulee koulun vanhimpia. Tätä juhlistetaan siis pukeutumalla perinteikkäisiin iltapukuihin ja tanssimalla vanhoja klassisia tansseja.
Koronapandemian vuoksi tämäkin perinne on joutunut mukautumaan, jotta tanssit voitaisiin järjestää turvallisuus etusijalla. Moni lukio päätyi siirtämään tanssit keväälle, jolloin todennäköisesti suurin osa väestöstä on rokotettu. Toisaalla taas tanssittiin maskit kasvoilla. Oli miten oli, wanhat tanssit ovat edelleen tärkeä osa lukiolaisten elämää ja niihin halutaan panostaa.
Säväyttämisen paikka
Tärkein yksittäinen asia päivässä on tietysti se puku. Siihen halutaan panostaa ja Luottokorttia vingutetaan kernaasti, jotta puku säväyttää käyttäjänsä lisäksi myös yleisön. Kauniin puvun ei tarvitse olla monimutkainen, sillä suomalainen osaa kyllä arvostaa yksinkertaisuutta. Monissa perheissä wanhojen tanssit ovat hyvä hetki hankkia nuorelle sellainen puku, jossa edustaa myös wanhojen jälkeen. Nykyajan trendi alkaa olemaan se, että samaa pukua voi aivan huoleti käyttää useampaan kertaa ja pienillä yksityiskohdilla, kuten vaikka jo kengännauhojen värin vaihtamisella voi luoda täysin uudenlaiset lookin.
Peroonallinen puku säväyttää aina. Joku teettää puvun mittatilaustyönä, toinen ostaa käytettynä tuunatakseen itse ja kolmas tekee itse alusta alkaen. Nykyaikaan kuuluu myös vaikkapa räikeämpi värien käyttö.
Wanhojen tanssien hieno henki
Kaiken pukuloiston keskellä sitä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi mitä kaikkea hyvää aineetonta wanhat tanssit tuottavat. Kyseessähän on pitkä perinne ja ollakseen perinne wanhoilla on täytynyt olla joku hyvä vaikutus ympäristöönsä.
Ensinnäkin wanhat ovat piristysruiske klassiselle tanssinopetukselle, sillä nuori polvi oppii monipuolisesti niin salonki- kuin paritanssejakin kuten valssi, pas d’Espagne ja Fireman’s Dance.
Toiseksi tanssit tuovat iloa myös koulun ulkopuolella: monilla paikkakunnilla on perinteenä käydä esittämässä muutama tanssi lähialueen päiväkodeissa ja palvelutaloissa. Varsinkin vanhempi väki suorastaan odottaa tätä päivää ja vetreämmät pääsevät myös itse tanssimaan.
Kolmanneksi moni paikallinen ravintola odottaa wanhoja tansseja, sillä perinteen mukaan käydään myös syömässä jossain vaiheessa päivää. Pienemmillä paikkakunnilla koko kylä on mukana päivässä, kun ravintoloiden lisäksi myös paikallisilla kampaajilla riittää töitä.
